Katsokaa tuota kuvaa. Siinä on hiekkakasa.

Meillä kaikilla on menneisyytemme, lapsuutemme ja nuoruutemme. Joillakin meistä se lapsuus ja nuoruus on ollut hyvä ja joillakin huono. Oli se ollut kumpi tahansa, niin se on kasvattanut meitä jokaista juuri tällaisiksi, kuin olemme.

Lapsuus ja siinä ajassa meitä muokanneet asiat on tuon hiekkakasan pohja. Hiekkakasan pohja on kestävä, se ei sorru, ja se ei liiku. Oli lapsuus millainen tahansa, on se ollut tärkeä osa elämäämme, kasvattanut meitä ja tehneet meistä omanlaisemme hyvine ja pahoine asioineen.

Mutta mitä sen hiekkakasan pohjan päällä on? Kaikki elämän vastoinkäymiset, murheet ja ikävät asiat. Vankan hiekkakasan pohjan takia, pystymme käsittelemään asioita ja puhumaan asioista. Hiekkakasa ei kasva meillä kenelläkään toivottavasti liian isoksi, että se sortuisi pohjaa myöten. Vain hiekkakasan ylin osa uusiutuu. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta arjen vastoinkäymiset, murheet ja ikävät asiat eivät ole pysyviä. Ne on käsiteltävissä ja ne muuttuvat. Hiekkakasan päällysosaan voi itse vaikuttaa.

Kun arjen vastoinkäymiset, murheet ja ikävät asiat on käsitelty, tulee tuuli joka puhaltaa päällysosaa pois. Näin tulee tilaa ja jaksamista uusille asioille.

Joskus aikuisiällä tapahtuu myös asioita, jotka ovat liian suuria käsiteltäväksi, mutta niiden kanssa on elettävä. Silloin ne asiat siirtyvät hiekkakasan pohjalle vahvistamaan meitä ihmisinä.

Vanhemmilla on suuri merkitys tässä. Vanhemmat, suokaa lapsillenne hyvä hiekkakasan pohja, sillä se auttaa heitä elämässä. Se pohja on vankka, todella vankka.

Te, joille vanhemmat eivät ole suoneet hyvää lapsuutta, muistakaa, että olette selvinneet asioista ja olette siinä. Olette itse olleet vahvoja ja oman elämänne valinnoilla luoneet hiekkakasallenne vankan pohjan.

Samu Kemppi